Olutjoulukalenteri - 23. luukku

Nyt mennään aivan loppusuoralla kalenterin suhteen ja tähän väliin tulikin aikamoinen olut. Omnipollon Selassie on etiopialaisella kahvilla ja vaniljapavuilla maustettu 11-prosenttinen imperial stout. Tämä oli sellainen olut, johon tyttöystäväkin halusi päästä osingoille.

Olut on lasissa pikimustaa ja päälle muodostuu todella suuri, aggressiivinen tummanruskea vaahto. Tuoksu on syvä ja monimuotoinen, siinä on voimakas paahdetun kahvin aromi jota säestää makea vanilja ja paahdettu kaura.

Maku on makea ja pitkä, kahvisuus jyllää vahvasti mukana. Jälkimaku on voimakkaasti katkera ja jää kielen päälle pitkäksi aikaa. Alkoholi on hyvin piilossa mutta näin vahvassa oluessa se puskee ennen pitkää läpi miellyttävänä lämmöntunteena.

Tämä oli mielestäni erinomainen olut. Todella moniulotteinen tuoksu- ja makumaailma muuttui koko ajan ja siitä löysi aina uusia vivahteita. Lisäksi olut oli näinkin vahvaksi erittäin helposti juotava. Sopisi hienosti jälkiruoaksi tai jälkiruokaespresson korvaajaksi.

Olutjoulukalenteri - 22. luukku

Nyt tuli luukusta Peak Organic Brewingin Winter Session Ale, 5-prosenttinen kuparinen kevyt talviolut. Mennään pidemmittä puheitta itse olueeseen.

Olut muodostaa kaatuessaan aivan valtavan valkoisen ja höttöisen vaahtovuoren, joka alkaa laskeutua vasta noin viiden minuutin kuluttua. Itse olut on suht kirkasta ja kuparinruskeaa.

Tuoksussa jylläsi alussa todella voimakas sitruksinen ja pihkainen setti. Hetken päästä hedelmä katosi kokonaan jättäen jälkeensä voimakkaan pihkan jota säestää hento karamellinen mallas. Miedosti makea ja karamellinen mutta voimakas humalakatkero taittaa sen komeasti.

Alussa tosi voimakas hiilihapotus laimenee hyvin äkkiä todella matalaksi. Suutuntuma on hämmentävän paksu ja siirappinen näin kevyelle oluelle. Kokonaisuutena siedettävä simppeli olut jota minun on kuitenkin vaikea mieltää talviolueksi.

Olutjoulukalenteri - 21. luukku

Tällä kertaa luvassa on Nøgne Ø:n olut, joten odotukset ovat valmiiksi korkealla. Kyseessä on Rød Jul, joka on etiketin mukaan jonkinlainen holiday ale. Kahdeksanvolttinen hyvin tumma lienee eräänlainen imperial red ale tai muu sellainen.

Olut on lasissa hyvin tumman punainen, melkein kokiksenvärinen, ja samea. Paksu vaaleanruskea vaahto kestää hyvin ja tarttuu voimakkaasti lasin reunoille.

Tuoksu on mausteisen maltainen, kuin maustekakku tai maalahden limppu. On suklaata ja siirappia, kuivia viikunoita ja luumuja sekä aprikoosia.

Makea maku jota seuraa mausteinen karvaus. Jälkimaku on viipyilevän katkera. Hiilihapotus on matalaa ja suutuntuma yllättävän kevyt. Alkoholi ilmenee vain kevyenä lämmittävyytenä.

Vallan hyvä jouluolut jota voisi toistekin juoda. Makeus ja makujen runsaus tekevät tästä enemmän nautiskeluoluen, jonka voi juoda sellaisenaan tai juustojen kanssa.

Olutjoulukalenteri - 20. luukku

Olutjoulukalenteri alkaa lähestyä loppusuoraa ja näin uudenvuodenaattona voinee useammankin oluen juoda. Nyt on vuorossa jenkki-IPA, Blue Point Brewing Companyn Hoptical Illusion IPA. Kyseessä on suodatettu 7-prosenttinen jenkkihumaloitu olut.

Olut on lasissa täysin kirkas ja muodostaa valkean hyvin kestävän vaahdon. Tuoksu on humalainen antaen tyypillisiä jenkkigöhumalan aromeita kuten sitrusta, pihkaa, kukkaisuutta ja rypsiä.

Maku on kuiva ja tuhti katkero potkaisee kieltä. Se ei kuitenkaan jää pahemmin viipyilemään vaan jälkimaku on yllättävän lyhyt.

Ihan hyvä simppeli IPA, joka voisi kyllä olla ihan tuoreena reilusti parempi. Nyt humalointi on hieman flätti mutta siitä aistii että se voisi olla hyvinkin monimuotoisen aromikas.

Olutjoulukalenteri - 19. luukku

Olutjoulukalenteria jatketaan, tällä kertaa luukussa piileskellyt olut oli Islannista. Panimona on Einstök ja oluttyylinä doppelbock, alkoholipitoisuudeltaan 6.7%

Olut kaatuu lasiin muodostaen paksun kestävän vaahdon. Väriltään se on kuparinruskeaa ja täysin kirkasta. Tuoksu on maltainen, täynnänsä karamelliä, suklaata ja siirappista leipätaikinaa.

Makea ja maltainen olut sisältää runsaasti siirappisia vivahteita. Jälkimaussa esille nousee pehmeää humalakatkeroa taittamaan makeutta mutta makeus jää silti kielelle pyörimään.

Matala hiilihapotus ja melko tuhti suutuntuma, jopa bockiksi hieman raskas. Mukavia maltaisia tuoksuja ja makuja on kyllä mutta juotavuus voisi olla pikkaisen parempi.

Olutjoulukalenteri - 18. luukku

Vielä ollaan hengissä vaikka pientä hiljaiseloa tuli berliininreissun takia vietettyä. Jatketaan joulukalenterin raakkaamista ja niin edelleen. Vuorossa on tällä kertaa Page 24:n Winter Warmer, Black Edition. Kyseessä on vaalea, 8.5% vahva olut joka on maustettu laktoosilla ja kardemummalla.

Olut on hyvin kirkas, oljenkeltainen ja sen valkea vaahto katoaa äkkiä jäljettömiin. Tuoksu on mieto, kevyen mausteinen ja hunajainen. Maku on makea mutta siinä on kardemumman tuomaa karvautta sitä taittamassa, jälkimaku on viipyilevän saippuainen.

Suutuntuma ei ole kovin raskas ja hiilihapotus hyvin matala. Alkoholi on kohtalaisen hyvin piilossa mutta puskea pian läpi lämpimänä tunteena vatsassa.

Ihan juotava olut mutta vähän simppeli. En myöskään ymmärrä miksi tämäntyyliseen olueeseen on lisätty laktoosia. Kardemumma ei karvaudellaan oikein erotu edukseen.

Olutjoulukalenteri - 17. luukku

Tällä kertaa luukusta kurkisti todella komeasti retroileva etiketti. Lapussa keikkaroiva lumimies mukailee 50-luvun elokuvajulisteiden tyyliä ja oluen nimi, Abominable Snowman on myös kuin vanhan kauhuleffan nimi. Oluen on pannut Portugalilainen Dois Corvos Cervejeira ja tyyliltään se on milk stout, jota on maustettu kookoksella ja suklaalla.

Olut on lasissa pikimustaa ja sen päälle muodostuva paksu ruskea vaahto liukenee nopeasti. Tuoksu on miedohko ja siinä on paahteisuutta, tummaa suklaata, kahvia ja vaniljaa.

Maku on melko intensiivinen, espressoa, tummaa suklaata, sherryä ja hieman yllättäen nenään pistävää viinaisuutta. Miedot hiilarit ja tuhti viipyilevästi siirappinen suutuntuma.

Todella mielenkiintoinen ja monipuolinen olut jossa vain tulee ja tulee uusia makuja ja tuoksuja. Ainut miinus tulee hämmentävän voimakkaasta viinaisesta pistävyydestä.

Olutjoulukalenteri - 16. luukku

Tällä kertaa luukun takaa löytyi belgiolutta, sellaista jota olen maistanut aiemminkin. Panimon nimi on De Tochter van de Koronaar ja olut on Noblesse Extraordinaire, kuivahumaloitu seiskavolttinen belgiale.

Olut on lasissa kirkas ja tumman oranssi, sen päälle syntyy vain ohut kerros valkeaa vaahtoa. Tuoksu on miedohko, lähinnä tunkkaisen humalainen ja kevyen maltainen.

Maku on melko kuiva ja humalakatkeroa löytyy melko ronskisti, käytännössä IPA-maisesti. Jälkimaussa tuntuu reipasta katkeroa, joka jää kitalakeen pyörimään.

Ihan juotava tämäkin on mutta humalointi on aromipuolella onneton - sekava ja tunkkainen ilman mitään selkeää suuntaa. Juotavuus tässä on ihan hyvä jos pitää reilummin humaloidusta oluista ja sietää hieman yksiulotteisempiakin oluita.

Olutjoulukalenteri - 15. luukku

Tällä kertaa kalenterista paljastui vähän vahvempaa settiä, nimittäin Brouwerij
'T Ij:n Biere D'Hiver. Kyseessä on 9-prosenttinen luostarityyppiseksi mieltämäni olut jossa on mausteena korianteria.

Samea kuparinpunertava olut, jonka vaahto katoaa melkein heti. Tuoksu on todella makea rusinan, luumun, karamellin ja hennon mausteisten tuoksujen sekoitus

Hyvin makea olut tuntuu suussa vähän raskaalta ja siirappiselta ja jälkimaussa esille nouseva mausteinen kitkeryys ei ihan riitä tasapainottamaan makua. Kielen päälle jää makea siirappinen kalvo.

Hiilihapotus on tyylille melko kevyt ja suutuntuntuma hyvin raskas. Alkoholin poltetta ei ole liiaksi vaan se on hyvin piilossa sentään.

Tämä olut ei ihan meikäläistä säväyttänyt. Vaikka kyseessä onkin talviolut, on tämä silti melko raskas ja liian makea meikäläisen makuun.

Olutjoulukalenteri - 14. luukku

Neljännentoista luukun takaa paljastui saksalaista IPA:a, tarkemmin sanottuna Crew Republicin Drunken Sailor. Kyseessä on perinteinen jenkkihumaloitu IPA, jonka taktiset luvut ovat 6.4% ja 58 IBU.

Olut on lasissa samea ja sen päälle muodostuu valtava, ilmava ja valkoinen vaahto. Tuoksu on erikoinen koska siinä iskee nenään todella voimakas appelsiinin tuoksu ja mieleen tuli että hedelmää olisikin olueeseen lisätty. Etiketistä ei kuitenkaan löydy viitteitä Reinheitsgebotin rikkomisesta. Muuten seassa on appelsiinin lisäksi pihkaa, kukkaisuutta ja hunajaa.

Maku on makeahko ja katkerot pysyvät melko mietoina. Jälkimaku on kuitenkin kohtalaisen viipyilevä ja pehmeän katkera. Keskivoimakas isokuplaoäinen hiilihapotus ja helposti juotava runko.

Oikein mukava ja hyvin tehty IPA, jonka tuoksu yllätti kivasti. Sellainen hyvä ja  helppo olut, jota voisi juoda useamnankin lasillisen.

Olutjoulukalenteri - 13. luukku

Heippa taas, alkoi tuo tasainen oluenmaistelu vähän maistumaan puulta niin päätin pitää pienen paussin. Nyt kun on vapaa viikonloppu niin voin noista muutaman tyypata.

Ekana jonossa oli Tempest Brewing Companyn Ancho Dark Lager, joka on anchochilipippurilla maustettu tumma lager.

Olut on väriltään pikimustaa ja pieni määrä vaaleanruskeaa vaahtoa asettuu nopeasti lasin reunalle. Tuoksu on miedohko ja siinä on voimakas chilipippurin tuoksu, jonka koen aina kotenkin vihanneksisenä. Tuoksussa on myös savua, ja hitunen suklaata sekä kahvia.

Maku on makeahko ja siinä on keskivoimakasta katkeroa. Jälkimaussa on pippurista savuisuutta ja mausteisuutta mutta ei poltetta. Keskivahva hiilihapotus saa kevyen rungon tuntumaan vielä vähän laihemmalta, vetistä olut ei kuitenkaan ole.

Ihan kelvollinen chiliolut kun ottaa huomioon sen, etten ole tyylin fani. Maku on ihan hyvä eikä siinä nouse esille ärsyttäviä voimakkaita vivahteita, niinkuin tällaisissa erikoisuuksissa välillä käy.

Olutjoulukalenteri - 12. luukku

Nyt tuli luukusta sellainen olut että vähän hirvittää. Kuten parin päivän takaisessa luukussa paljastui, en ole mintun ystävä. Nyt tuli luukusta hapanolut ja niitä kohtaan on vielä enemmän antipatiaa, johtuen useasta aivan kamalasta sourista joita olen maistanut. No tartutaan kuitenkin toimeen.

Olut on melko kirkasta ja seassa on pieni määrä hiivaa, joka leijuu ympäriinsä . Vaahtoa ei juurikaan ole, eikä nousevia kuplia.

Tuoksussa jyllää voimakas ja hyvin puhdas passionhedelmän tuoksu. Seasta löytää myös ehkä vähän purkkaa tai muuta makeaa.

Maku on erittäin positiivinen yllätys. Happamuus on melko maltillista ja makumuistuttaa todellakin tuoretta passionhedelmää. Jälkimaku on kuiva ja hieman kitkerä. Todella kevyt suutuntuma ja matala pehmeä hiilihapotus.

Tämä oli todella mieluisa yllätys. Hyvin tehty ja maltillinen hapanolut oli mukava kokemus usean ylihappaman ja epämiellyttävän litkun jälkeen. Nyt voin tulevaisuudessa jopa harkita vielä mahdollisuuden antamista hapanoluille, ainakin miedommille yksilöille.

Olutjoulukalenteri - 11. luukku

Tämä arvio tulee vähän myöhässä kun en jaksanut pitkän ajopäivän jälkeen enää olutta ottaa, muutenkin taukopäivä on välillä paikallaan. Luukusta paljastui vanha tuttu, ruotsalaisen Oppigårdin Thurbo Double IPA.

Olut on melko kirkas, oranssinvärinen ja sen päälle muodostuva valkoinen vaahto laskeutuu äkkiä. Tuoksussa on trooppista humalaa greipin, persikan ja passionhedelmän muodossa. Toki myös runsaasti pihkaa ja havuja sekä aavistus makeutta, ehkä hunajaa tai kukkaisuutta.

Maussa on hieman makeutta mutta sitä taittaa äkkiä tymäkkä katkero, joka on kuitenkin aika pehmeää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hieman siirappinen, alkoholi on hyvin piilossa.

Tämä oli ihan kelvollinen olut mutta muistelen että edellisellä kerralla makeutta ei ollut näin paljon. Lisäksi aromihumalointi tuntuu nyt hieman väsyneeltä. Liekö sitten pullo viimekertaista ikääntyneempi tai panimo on säästänyt humalissa.

Olutjoulukalenteri - Kymmenes luukku

Olin avannut tämän päivän luukun jo edellisenä päivänä ottaakseni sen mukaan reissulle anoppilaan. Yllätyksekseni luukun takaa paljastui puolen litran leka, olin olettanut koko kalenterin olevan pikkupulloja. Olut oli brittiläisen Thornbridgen Saveur Bierelle tekemä Cocoa Mint Stout.

Itsehän en todellakaan ole mikään mintun ystävä, joten pelonsekaisin tuntein kaadoin oluen kahteen lasiin niin että tyttöystävä saa myös haluamansa osuuden. Olut on kokiksenväristä ja kirkasta, sen päälle jää ohut kerros ruskeaa vaahtoa.

Tuoksussa on voimakas mintun aromi, joka peittää alleen kaiken muun paitsi suklaan tuoksun. Maku on makea ja minttu jyllää siinä todella voimakkaana, jälkimakuun nousee esille suklaata. Maku osuu hämmentävän lähelle After Eight -suklaata. Mieto hiilihapotus ja kevyt runko, minttu saattaa korostaa keveyden tunnetta.

Tämä on kyllä mielestäni aika kamalaa mutta syynä siihen on puhtaat makuasiat. Tosiasiassahan tämä tuntuu olevan kohtalaisen hyvin tehty ja maut vaikuttavat puhtailta ja kohtuullusen autenttisilta. Tasapainokin on ihan hyvä, ei yletöntä makeutta, kitkeryyttä tai yksittäistä makua. Mintun ja suklaan ystäville tätä voi suositella.

Olutjoulukalenteri - Yhdeksäs luukku

Ysiluukun ehdin avata aamulla ennen töihin rientämistä ja olut pääsi mukaan reissulle 500 kilometrin päähän kotoa. Kohteessa avaan oluen pitkän ajomatkan jälkeen ja rentoudun vihdoin oluen äärellä. Lasissa on japanilaisen Hitachino Nestin Saison Du Japon.

Olut on poikkeuksellisen nätti, muodostaen paksun ja pitkään kestävän puhtaanvalkoisen vaahdon kellertävän rungon päälle. Tuoksussa on monipuolinen saken, riisiviinietikan, vihreän omenan ja mausteisten esterien aromeja.

Maku on melko kuiva ja hieman hapan. Jälkimaussa esille nousee melko voimakas katkero joka päättyy kuivaan loppuliukuun. Maussa on vahva raa'an omenan tai muun hedelmän vivahde.

Ihan kelpo olut mutta omaan makuun hieman sekava ja hapan maku tuo mieleen joitain pilaantuneempia oluita mitä on tullut maistettua. Tässä tapauksessa tosin maku tulleekin hedelmistä eikä pöpöistä.

Olutjoulukalenteri - Kahdeksas luukku

Nyt löytyi kalenterista, joka etiketin perusteella lupasi melkoisen erikoista makuelämystä ja tyttöystäväkin vaati päästä osille. Hienoisen hämmennyksen vallassa luin etikettiä, jonka mukaan olut kuitenkin sisälsi vain vettä, maltaita, kauraa, humalaa ja hiivaa. Kyseessä on 8-prosenttinen Browerij Keesin XMAS Chokolate muffin.

Olut on jonkin verran samea ja hyvin, hyvin tumman punainen mutta valo paistaa vielä läpi. Ruskea vaahto vetäytyy nopeasti pieneksi renkaaksi lasin reunalle.

Tuoksu on erikoinen, ei vain maltaista suklaata, karamellia, kahvia, kaakaopapuja...tässä on jokin erikoinen sivumaku, kuin seassa olisi muffineita tai jotain. Hetken päästä luen etiketistä että käytössä on Sorachi Ace -humala ja asia valkenee. Humalan tillinen ominaistuoksu on mietona maltaan seassa ja luo oman, erikoisen twistinsä mikä hämäsi meikäläisen nenää.

No kuitenkin, maku on makea ja karamellinen, päättyen miedosti happamaan ja kuivaan jälkimakuun. Hapot ovat miedot ja suutuntuma keskitäyteläinen mutta voltteihin ja väriin nähden kevyt. Alkoholi tosi hyvin piilossa.

Tämä oli erikoisempi olut, jonka maku on hauskan monimutkainen. Sorachi Acella tehty reipas aromihumalointi antaa yllättävän toimivan twistin oluttyyliin, joka muuten usein nojaa pääosin maltaan tuomiin aromeihin.

Olutjoulukalenteri - Seitsemäs luukku

Tällä kertaa kalenterista löytyi hieman perinteisempää settiä. Kyseessä on jenkkiläisen Elysian Brewing Companyn tekemä Immortal IPA, joka on, etiketin mukaan enkkutyylinen IPA uuden maailman humalilla.

Lasissa tuo on melko kirkas, ei kuitenkaan suodatettu. Päälle muodostuu komea ja hyvin kestävä valkoinen vaahto. Tuoksu on raikas ja mielestäni Centennial-humalan hallitsema. Sitrusta, kukkaisuutta, vähän pihkaa ja havuja.

Maku on kuiva ja rapsakka, puhdas katkero johtaa viipyilevään jälkimakuun. Suutuntuma on melko kevyt ja hiilihapotus maltillista.

Omaan makuun hyvin sopiva, raikas ja hyvä IPA. Maku on puhdas ja katkeron määrä ja tasapaino hyvä. Jos jotain pitää valittaa niin ehkä myös hieman yksiulotteinen. Joisin tätä kuitenkin mielelläni uudestaan.

Olutjoulukalenteri - Kuudes luukku

Tällä kertaa kalenterista tuli sellainen olut, jonka join sattumalta viime viikolla omasta kellarista. Kyseessä on itävaltalaisen Eggenbergin tekemä Samichlaus Classic, 14-prosenttinen bock-tyyppinen olut.

En kehtaa juoda tuota keskellä viikkoa kun pääsin kotiin myöhään ja aamulla pitää nousta töihin. Saatte siis tyytyä suppeaan muistikuvien varassa tehtävään referaattiin. Kuvan satuin silloin onneksi ottamaan koska tarkoitus oli joka tapauksessa kirjoittaa oluesta juttu tänne :)

Olut oli täysin kirkas, siis suodatettu, ja syvän punainen. Tumma vaahto häviää nopeasti jättämättä mitään lauttoja tai muuta jälkiä. Tuoksussa mahtavaa makeaa luumun, sherryn, viikunan ja karamellin aromia.

Pitkä viipyilevä alkumakeus taittaa lopulta pehmeään jämäkkään katkeroon. Sherry, viinimäisyys ja makeat kuivatut hedelmät jylläävät kielen päällä. Mausta tulee mieleen että tämä muistuttaa omalla tavallaan hieman vaaleaa versiota Pime Ööstä.

Ihmeellisen helppo juotavuus ja matala alkoholin polte kielivät hyvin tehdystä oluesta. Omaan makuun tämä nimenomaan on talviolut sanan varsinaisessa merkityksessä. Täydellinen valinta kun halutaan käpertyä peiton alle tai takan eteen odottamaan kevättä.

Olutjoulukalenteri - Viides luukku

Kalenterin viidennestä luukusta paljastuu jenkkityylinen vehnäale. Kyseessä on tanskalaisen To Ølin 6-prosenttinen Santas Hibernation. Etiketin tyyli seuraa useita panimon aiempia etikettejä, olleen tasaisen kirkkaanvärisen kuvion peitossa ja vain pienellä määrällä tekstiä.

Olut on miellyttävän tummankeltainen, melkein oranssi ja sitä peittää ilmava kerros valkeaa vaahtoa. Vaahto asettuu nopeasti ja jättää jälkeensä paksun kuivan kerroksen lasin reunoille.

Tuoksu on humalainen ja siitä aistii voimakasta pihkaa ja havunneulasia sekä miedompaa sitrusta ja mausteisuutta. Ehkä myös hieman pomeranssia ja valkopippuria.

Maku on keskimakea ja siinä on melko voimakasta humalakatkeroa, joka peittää makeuden hyvin ja saa oluen alussa vaikuttamaan hyvinkin kuivalta. Jälkimaussa kielelle jää viipyilemään miellyttävä reipas humalakatkero.

Hiilihapotus on reiluhkoa mutta hyvin pienikuplaista, tehden siitä pehmeän kermaista. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta jälkimakeus jättää hieman tahmaisen jälkifiiliksen.

Kokonaisuutena ihan kelpo olut mutta humalointi jää vähän pliisuksi. Tuoksu on nyt hieman tunkkainen, jolloin reilumpi aromi- tai kuivahumalointi voisi tuoda siihen raikkautta ja moniulotteisuutta.

Olutjoulukalenteri - Neljäs luukku

Joulukuun neljäs päivä koittaa ja on taas aika avata uusi luukku. Tällä kertaa sieltä paljastuu brittiläisen Buxton Breweryn tekemä Winter IPA, joka on etiketin mukaan 6.3-prosenttinen red IPA, eli ilmeisesti vähän maltaisempi tapaus.

Olut on lasissa hyvin tumman punertava, hämärässä huoneessa melkein musta. Vähäinen vaaleanruskea vaahto laskeutuu nopeasti ja tarttuu lasin reunalle muodostaen pitsimäisiä kuvioita.

Tuoksu on voimakkaasti havuinen ja pihkainen. Oluen hieman lämmettyä nousee esille myös maltaisia vivahteita karamellin, suklaan ja leipätaikinan muodossa mutta ne pysyvät edelleen tiukasti taka-alalla.

Maku on heti alusta asti kovin katkerovoittoinen. Alun havuisaa puraisua seuraa jykevä, pitkään kielen päällä säilyvä melkein saippuainen katkero. Tämä on totisesti melkoinen IBU-pommi, jota voisi hyvin luulla jonkin jenkkipanimon tuotteeksi.

Hiilihapotus on melko pehmeää ja maltaiden ansiosta suutuntuma on hieman yli keskitäyteläisen. Olut ei kuitenkaan ole liian makea ja juotavuus pysyy hyvänä.

Tämä on mielestäni hieman yksipuolinen katkeropommi, joka olisi hyötynyt tukevammasta rungosta. Nyt olut tuntuu olevan hieman liian kuiva ja katkerot ottavat ylivallan tehden siitä epätasapainoisen. Yleisilmeeltään tämä muistuttaa hieman jotain muuta Buxtonin IPA:a jota olen juonut, joten ehkä tällaiset kuuluvat panimon tyyliin.

Olutjoulukalenteri - Kolmas luukku

Joulukalenterin neljännestä luukusta paljastuu iloisena yllätyksenä suomalainen, tai käytännössä suomalainen, olut. Sori Brewingin Winter Gorilla on seiskavolttinen tammitynnyrikypsytetty baltic porter, joka kuvauksen perusteella sopii parahultaisesti kylmiin talven iltoihin.

Olut luo lasiin kaadettaessa paksun vaaleanruskean vaahdon, joka jää roikkumaan lasin reunoille. Musta ja kirkas kokiksenvärinen runko ei päästä valoa lävitseen.

Tuoksu on makean paahteinen kaakaon ja siirapin aromeilla höystettynä. Lämmetessä esille nousee myös makeaa suklaata, kahvia ja hyvällä tahdolla bourboniä ja tammea.

Maku on alussa makea mutta jälkimaussa tulee melko voimakas paahteisuus ja katkero makeutta taittamaan. Jälkimaku on kuiva ja kielen päälle jää kuiva tanniinisuus joka vaatii aina uuden hörpyn huuhtomaan sen pois.

Hiilihapotus on keskivoimakas ja suutuntuma on melko kevyt mutta suhteellisen siirappinen. Ehkä hieman ylimakea ollakseen täydellinen mutta jälkiruokana tämä toimii kyllä hienosti.

Tämä on pienoisesta ylimakeudesra huolimatta loistava olut. Vaikka maku kallistuu reilusti makean puolelle, eikä katkeroa riitä sitä taittamaan, tasapainottaa tammikypsytyksen tuoma tanniininen kuivuus kokonaisuutta loistavasti.  Makeus ja tuhti suutuntuma tekevät tästä olueata hyvin sellaisen nautiskeluoluen, joka toimii itsessään jälkiruokana hyvä illallisen päätteeksi.

Olutjoulukalenteri - Toinen luukku

Kakkosluukusta paljastui taas minulle aivan uuden panimon, ranskalaisen Sainte Cruciennen, belgityylinen tripel nimeltään Hara-Kiri. Tämä Saveur-Bierelle tehty kahdeksanvolttinen trippeli on saanut mausteekseen reilut annokset aromihumalaa, lajikkeina Sorachi Ace ja Centennial.

Olut kaatuu lasiin sameana ja vähävaahtoisena, väriltään se on tumman oranssi.

Tuoksussa jyllää Sorachi Acen tuoma tilli. Kyseinen humalalajike on aika kova jakamaan mielipiteitä koska joillekin se tuo mieleen oksennuksen ja muita epämiellyttäviä tuoksuja. Mielestäni tässä oluessa se ei mene överiksi mutta Centennialin pihka ja sitrus loistavat poissaolollaan jättäen tuoksun vähän yksiulotteiseksi. Oluen lämmetessä apuun tulee mietoa hiivan mausteisuutta ja leipätaikinan makeaa tuoksua.

Maku on miellyttävän makea kevyellä loppukatkerolla. Tillinen aromi tuo myös kielelle omaa makuaan. Oluessa on miellyttävää alkoholista lämpöä ilman viinaisuutta tai poltetta, tehden siitä miellyttävän talvi-iltojen oluen.

Tämä on hyvin tehty ja melko tasapainoinen olut, jos sivuutetaan tripelin tyyliin kuulumaton reiluhko aromihumalointi. Välillä on toisaalta hyvä venyttää rajoja ja kokeilla uusia asioita, varsinkin kun sitä ei tee liioitellen ja epätasapainoisesti. Tämä on ajoittain siinä liiallusen rajoilla mutta sitten päädyn kuitenkin siihen että olut on tarpeeksi hyvin tehty ja silti erikoinen ollakseen mielenkiintoinen ja se tekee siitä hyvän.

Olutjoulukalenteri - Ensimmäinen luukku

Sain muutamalta upealta ystävältä marraskuun lopulla syntymäpäivälahjaksi Saveur-Bieren olutjoulukalenterin. Kalenteri sisältää jokaisen luukun kohdalla eri oluen kaupan valikoimista, sitä en tiedä onko järjestys kaikissa kalentereissa sama.

Ajattelin kirjoitella jonkinlaisen arvostelun joka oluesta ja julkaista ne täällä mahdollisimman ajallaan. Ensimmäinen ja toinen luukku pitää maistella nyt peräkkäin koska tähän aikaan osui reissu ulkomaille sukuloimaan. Jännitys pidetään silti yllä, sillä pistin tyttöystävän nappaamaan pullot mukaan ja numeroimaan ne. Hän antaa minulle joka päivälle kuuluvan oluen ja pääsen arviomaan ne kylmiltään.

Kalenterin ensimmäisestä luukusta paljastui Basqueland Brewing Projectin Saison, joka on maustettu hibiskuksella ja ruusunmarjoilla. Tämä on talvikauden olut, joka on pantu Saveur-Biereä varten. Panimo sijaitsee ilmeisesti Espanjan Baskimaassa ja itse en ole siitä koskaan kuullut.

Lasiin kaatuu samea tummankeltainen olut, jonka päälle muodostuu valtava, höttöinen ja hyvin kestävä valkea vaahto. Reilu hiilihapotus pitää vaahtoa yllä kookkailla nopeasti nousevilla kuplilla.

Tuoksu on miedosti hapan ja kukkainen, hibiskuksen aromit pystyn siitä hyvin erottamaan. Lämmetessä esille nousee myös hieman mausteisuutta ja hunajaa.

Maku on melko kuiva ja hentoislla happamuudella silattu. Jälkimaussa on hieman katkeroa mutta se väistyy nopeasti ja jäljelle jää kuiva, seuraava hörppyä odottava kieli.

Hiilihapotus on todella voimakasta, ensialkuun niinkin reilua että olut saa odottaa pari minuuttia. Tilanteen tasoituttua suutuntuma on kevyt mutta ei laiha tai vetinen, aika bueno.

Kokonaisuutena tämä on vallan hyvä olut maustetuksi saisoniksi. Alkuun pelkäsin etiketin perusteella epämiellyttävää parfyymiä mutta mausteet on pidetty sopivan hillittyinä. Keveyden ja raikkauden perusteella joisin tätä kernaasti kesäterassilla ja siksi talviolueksi määrittely tuntuu minusta hieman oudolta.

Hauska startti olutkalenterille mielenkiintoisen oluen parissa. Kalenterin suurena etuna on se, että välillä tulee maistettua oluita jota ei muuten välttämättä ostaisi. Tämä on juuri sellainen olut ja se yllätti positiivisesti.

Villihiivan metsästys - Tulokset

Moikka taas, tämäkin projekti on pikkuhiljaa edennyt ja päättynyt.


Villihiiva pääsi siis startteroinnin jälkeen käyttämään mietoa tummahkoa spraymaltaalla tehtyä vierrettä. Satsi näytti käyvän ihan hyvin ja päättyi normaalisti hiivan painuessa työn päätteeksi käymispullon pohjalle. Osa muista näytteistä oli myös tallessa laseissaan.

Kun valittu näyte oli seisonut käymisen jälkeen noin viikon, ilmestyi sen päälle valkoinen nukkainen kalvo. Kalvo oli sitkeä ja roikkui tiiviisti vierteen pinnalla. Tuoksu oli edelleen miellyttävän tallimainen ja laastarinen. Tässä vaiheessa oli kuitenkin myönnettävä että hiivan lisäksi tässä on joku pöpö päässyt valloilleen. Tästä vaiheesta en valitettavasti tajunnut ottaa kuvaa.

Ajan myötä ohut nukkakerros alkoi paksuuntumaan ja nousemaan lasin reunoille. Tuoksu muuttui myös selkeästi etikkaisemmaksi, pysyen kuitenkin melko puhtaana eikä ollenkaan epämiellyttävänä. Lopulta päätin tarttua toimeen ja tutkia mitä tuolle oli käynyt ja miltä se maistuisi.

Hyhhyh

 

 

Tasainen valkea nukkakerros ehti hajota lautoiksi

Vierteessä oli siis hiivan lisäksi maitohappobakteeria. Tuoksu oli hapahko, tallimainen, omenainen ja miedonpuoleinen. Uskaltauduin ottamaan pillin avulla näytteen ja maistamaan sitä. Maku oli hieman omenaviinietikkaa muistuttava. Ei kovin vahvasti hapan eikä erityisen paha. Kyllä tätä varmaan voisi ruoanlaitossa käyttää tai ainakin tehdä siihen soveltuvaa etikkaa täältä löytyvällä bakteerikannalla.


Myös laseihin jätetyissä näytteissä oli tapahtunut muutoksia. Mielenkiintoista näissä oli se että jokainen oli aivan erilainen. Kuvissa näkyvät talteen jätetyissä laseissa olevien näytteiden pinnalle ilmestyneet kasvustot.

Yhteen näytteeseen on tullut nättejä, hieman pinkkejä nukkalauttoja. En varmuudella muista oliko tässä ollut käymisen merkkejä mutta nyt tässä on selkeästi hometta. Home voi tuottaa ihmiselle haitallisia toksiineja, joten tätä ei sovi käyttää enää mihinkään elintarvikkeeseen.











Toisessa näytteessä oli ollut selkeästi käymistä, eli hiivaa siinä on ainakin. Valitettavasti myös pieni musta täplä, joka melko varmasti on hometta. Tästä syystä tämäkin näyte joutui keittiön lavuaariin.













Kolmannelle lasilliselle tapahtui jotain outoa. Koko nestepinta peittyi erikoisella värittömällä limalla. Lima kiinteytyi hieman ajan myötä ja muodostui melko paksua hyytelöä, joka peitti nesteen pinnan ja tarttui lasin reunoihin. Haju ei poikennut mitenkään sellaisesta lasista, jossa oli pelkästään villihiivaa ennen kuin maitohappobakteerit alkoivat tuomaan omaa lisäänsä tuoksuun. Tämä lensi kuitenkin maistamatta viemäriin.

 Kokonaisuutena voitaneen sanoa että vaikka villihiivaa ei saatu talteen omaa käyttöä varten, oli kokemus silti mielenkiintoinen ja opettava. Lisäksi vaivaa tai aikaa tämä ei vaatinut kovinkaan paljoa. Uskon siksi että tulen jatkossa vielä varmasti kokeilemaan tätä uudestaan, kunnes villihiiva tulee kesytetyksi ja osaksi oman panimon hiivakantaa. Ensi kerralle tulen varmasti opiskelemaan hieman enemmän etukäteen ja harrastmaan jonkinlaista vierteen optimointia villihiivan elinolosuhteiden optimoinnin kannalta. Suosittelen muitakin kokeilemaan tätä, ehkä joskus saadaan oma suomalainen oluthiiva sen klassisen pullahiivan ohelle ;)

Villihiivan metsästys - kasvatus

Hiivan kasvatuksessa tapahtui nopeasti selkeää edistystä, joten on pienen päivityksen paikka. Pari päivää ehti vierähtää ja kaikissa vierrenäytteissä näkyy selkeitä muutoksia. On tummaa pilkkua, on kelmua, on kuplia ja on vain pientä valkoista vaahtoa. Nyt pitäisi keksiä mitä näille tehdään. Visuaalisen tarkastuksen lisäksi näytteiden haju on hyvä indikaattori siitä mitä tuleman pitää. Ei siis muuta kuin foliot pois ja nuuhkimaan!

Näytteet tarkasteltavana

Lähempi kuva epäillystä homeesta

Heti nähdään että ylärivin reunimmaisissa laseissa on reunoilla tummia pisteitä. Tämä näyttää omaan silmääni homeelta, joten nämä näytteet hylätään ja kaadetaan pois. Kun vierre oli kaadettu viemäriin, havaitsin lasien pohjalla jauhemaisen kalvon joka voisi hyvinkin olla hiivaa. Oikealla alareunalla oleva lasi on mielenkiintoinen. Valkoiset pisteet eivät ole hometta vaan pinnalle muodostuneen kalvon alle jäänyttä kaasua, todennäköisesti käymisen tuottamaa hiilidioksidia.

Kalvon alle jääneet ilmakuplat

Kalvon muodostanut näyte vaikutti vähän epäilyttävältä mutta myös mielenkiintoiselta, joten sitä en heittänyt vielä pois mutta en myöskään valinnut sitä vielä jatkovaiheeseen.

Kaikissa astioissa oli hyvin samanlainen tuoksu: laastarimainen, maanläheinen, lääkemäinen ja aika makea. Pikkuisen tulee mieleen ne funkeimmat yksilöt St. Feuillienin saisonista mutta paljon makeampana, yksipuolisempana ja hiivaisempana.

Yhdessä laseista oli vain vähän valkoista ainesta, ei ollenkaan hometta ja kuitenkin käymisen tuoksu löytyi. Tämä näyte valikoitui jatkotoimenpiteitä varten. Tein noin 2 desilitran kokoisen normaalivahvuisen (1.036) startterin Beermix-spraymaltaasta. Tämä on kätevää valmiiksi humaloitua spraykuivattua mallasuutetta, jolla startteri syntyy kädenkäänteessä.

I choose you!

Kun startteri oli valmis kaadoin sen pieneen erlenmeyerpulloon, jäähdytin vesihauteessa ja kippasin hiivan alkuvierteineen sekaan. Alumiinifolio suuaukolle ja reipas ravistelu vierteen ilmastamiseksi, jonka jälkeen pullo huoneenlämpöön seisomaan. Viimeistään tässä vaiheessa tuurilla on iso osuus. On täysin mahdollista että hiiva, joka tuolla on ei sovellu ollenkaan oluentekoon. Mahdollisia syitä voivat olla huono alkoholinkesto, huono haju/maku tai joku muu ominaisuus. Voi myös hyvinkin käydä vielä niin että home tai muu pöpö tuhoaa koko homman.

Ei anneta sen huolettaa. Huvin vuoksihan näitä tehdään ja epäonnistumisistakin voi aina oppia!

Ilmaamisen jälkeen startteri pääsee taas kasvamaan rauhassa

Kotiolutta: Villihiivan metsästys

Heippa taas. Blogissa on ollut surullisen hiljaista mutta facebookiin on sentään joskus jotain tullut rustattua. Nyt ajattelin kuitenkin vähän aktivoitua täällä kun sain aloitettua mielenkiintoisen projektin.

Kotini lähellä sijaitsee suuri omenatarha, joka avaa porttinsa joka syksy ja antaa ihmisten poimia sieltä omenoita omiin tarpeisiinsa. Noista olisi helppo tehdä vaikka siideriä mutta se on niin kokeiltua että päätin tehdä jotain muuta.

Koska omenoiden ja monien muiden hedelmien, marjojen ja kasvien pinnalla elää monien muiden juttujen ohessa hiivaa, ajattelin kokeilla josko siitä saisi jotenkin tehtyä oman hiivakannan oluelle. Homma lähti käyntiin hakemalla kasa hienon näköisiä omenoita ja valkkaamalla niistä hienoimmat.


Netistä löytyy paljon ohjeita villihiivojen keräämiseen Yleisin menetelmä on laittaa juustokankaalla peitetty purkillinen vierrettä ulos sopivaan paikkaan ja antaa sen seisoa pari päivää. Villihiivasolujen pitäisi päätyä vierteeseen ja ruveta käymään. Päätin kokeilla jotain nopeampaa ja suoraviivaisempaa.

Otin pakkasesta pullollisen ylijäänyttä vierrettä ja laimensin sitä kunnes ominaispaino oli noin 1.020. Jaoin vierteen kuuteen lasiin noin desilitran kokoisiin annoksiin.

Jokaiseen lasilliseen asetin yhden omenan kellumaan noin minuutiksi, jonka jälkeen poimin ne pois ja peitin lasit foliolla. Kun lasit oli peitetty, jätin ne huoneenlämpöön seisomaan ja annoin mahdollisten hiivojen lisääntyä. Paria päivää myöhemmin näkyivät ensimmäiset elonmerkit...

Arvio: Malmgård APA

Satuin tänään käymään Varustelekassa testaamassa heidän baarin, joka on hyvinkin mukava ja kotimatkalla poikkesin lähibaariini eli Kartanon Kievariin. Tänne ja kuulemma koko suomeen oli tänään tullut ensimmäistä kertaa tarjolle Malmgårdin american pale ale eli APA.

No minähän haaskalintuna päätin heti olla etujoukoissa uuden oluen arvioinnissa, joten täältä pesee!

Kaatuu lasiin täysin kirkkaana eli vissiin suodatettuna. Ilmava valkea vaahtokerros laskee nopeasti pieneksi epätasaiseksi kerrokseksi ja jättää hieman kerrostumaa lasin pinnalle.

Tuoksussa jyllää voimakas ja hieman pistävä pihkainen tuoksu. Ohessa on myös reilusti greippiä, pihkaa sekä aavistus hunajaa.

Maku on aluksi miedosti makea mutta reipas katkeruus taittaa sen äkkiä. Jälkimaussa on lyhyen aikaa hieman katkeruutta mutta kielelle jäävä makea kalvo pehmentää sitä.

Hiilihapotus on melko pehmeä ja suutuntuma on kevyehkö. Äkkiseltään tätä voisi luulla sessioipaksi mutta viipyilevä makeus ja sen tuoma täyteläisyys paljastaa totuuden.

Ihan hyvin tehty ja reilusti aromihumaloitu olut. Omaan makuun humalan aromit ei ihan natsaa mutta se johtuu valituista humalalajikkeista eikä oluen puutteista. Makuasioita.

Huomenna HBF:n tuomaristoon. Nähdään siellä!

Olutarvio: Põhjala Pime Öö

Nyt tuli vastaan niin hieno olut että inspiroiduin kirjoittamaan ihan oikeaa arvostelua. Satuimme osumaan yhteen lähibaariimme malminkartanoon missä ehdotettiin juomaksi Põhjalan isompaa olutta. Tyttöystävä tarttui syöttiin ja maistettuani häneltä suullisen verran oli minun pakko varastaa lasista pari suullista lisää arviointia varten.

Kaatuu lasiin pikimustana, vaahtoa ei muodostu ohutta lasin reunaan tarttuvaa rengasta enempää. Tuoksussa todella voimakas espresson, kahvin, kaakaopapujen ja portviinin vivahteita.

Maku on todella, siis todella makea. Makeutta taittaa ronski humalointi ja melko voimakas alkoholin polte, jälkimaussa on runsaasti sherryisyyttä ja kypsyyttä.

Hiilihapotus on kevyttä mutta suutuntuma on todella runsas olematta kuitenkaan ällömakea tai tahmainen. Alkoholi on myös melko hyvin piilossa pientä lämpöisyyttä lukuunottamatta.

Põhjala on tuottanut minulle useita positiivisia yllätyksiä. Aluksi olin eåäluuloinen virolaisten pienpanimoiden sihteen mutta Põhjala on lunastanut lipauksensa varsinkin isojen tummien oluiden kohdalla kerta toisensa jälkeen. Tämä on erinomaisen hyvä ja tasapainoinen olut, joka hieman muistuttaa Brewdogin Tokyo*:a.

-Nautiskelija