Villihiivan metsästys - Tulokset

Moikka taas, tämäkin projekti on pikkuhiljaa edennyt ja päättynyt.


Villihiiva pääsi siis startteroinnin jälkeen käyttämään mietoa tummahkoa spraymaltaalla tehtyä vierrettä. Satsi näytti käyvän ihan hyvin ja päättyi normaalisti hiivan painuessa työn päätteeksi käymispullon pohjalle. Osa muista näytteistä oli myös tallessa laseissaan.

Kun valittu näyte oli seisonut käymisen jälkeen noin viikon, ilmestyi sen päälle valkoinen nukkainen kalvo. Kalvo oli sitkeä ja roikkui tiiviisti vierteen pinnalla. Tuoksu oli edelleen miellyttävän tallimainen ja laastarinen. Tässä vaiheessa oli kuitenkin myönnettävä että hiivan lisäksi tässä on joku pöpö päässyt valloilleen. Tästä vaiheesta en valitettavasti tajunnut ottaa kuvaa.

Ajan myötä ohut nukkakerros alkoi paksuuntumaan ja nousemaan lasin reunoille. Tuoksu muuttui myös selkeästi etikkaisemmaksi, pysyen kuitenkin melko puhtaana eikä ollenkaan epämiellyttävänä. Lopulta päätin tarttua toimeen ja tutkia mitä tuolle oli käynyt ja miltä se maistuisi.

Hyhhyh

 

 

Tasainen valkea nukkakerros ehti hajota lautoiksi

Vierteessä oli siis hiivan lisäksi maitohappobakteeria. Tuoksu oli hapahko, tallimainen, omenainen ja miedonpuoleinen. Uskaltauduin ottamaan pillin avulla näytteen ja maistamaan sitä. Maku oli hieman omenaviinietikkaa muistuttava. Ei kovin vahvasti hapan eikä erityisen paha. Kyllä tätä varmaan voisi ruoanlaitossa käyttää tai ainakin tehdä siihen soveltuvaa etikkaa täältä löytyvällä bakteerikannalla.


Myös laseihin jätetyissä näytteissä oli tapahtunut muutoksia. Mielenkiintoista näissä oli se että jokainen oli aivan erilainen. Kuvissa näkyvät talteen jätetyissä laseissa olevien näytteiden pinnalle ilmestyneet kasvustot.

Yhteen näytteeseen on tullut nättejä, hieman pinkkejä nukkalauttoja. En varmuudella muista oliko tässä ollut käymisen merkkejä mutta nyt tässä on selkeästi hometta. Home voi tuottaa ihmiselle haitallisia toksiineja, joten tätä ei sovi käyttää enää mihinkään elintarvikkeeseen.











Toisessa näytteessä oli ollut selkeästi käymistä, eli hiivaa siinä on ainakin. Valitettavasti myös pieni musta täplä, joka melko varmasti on hometta. Tästä syystä tämäkin näyte joutui keittiön lavuaariin.













Kolmannelle lasilliselle tapahtui jotain outoa. Koko nestepinta peittyi erikoisella värittömällä limalla. Lima kiinteytyi hieman ajan myötä ja muodostui melko paksua hyytelöä, joka peitti nesteen pinnan ja tarttui lasin reunoihin. Haju ei poikennut mitenkään sellaisesta lasista, jossa oli pelkästään villihiivaa ennen kuin maitohappobakteerit alkoivat tuomaan omaa lisäänsä tuoksuun. Tämä lensi kuitenkin maistamatta viemäriin.

 Kokonaisuutena voitaneen sanoa että vaikka villihiivaa ei saatu talteen omaa käyttöä varten, oli kokemus silti mielenkiintoinen ja opettava. Lisäksi vaivaa tai aikaa tämä ei vaatinut kovinkaan paljoa. Uskon siksi että tulen jatkossa vielä varmasti kokeilemaan tätä uudestaan, kunnes villihiiva tulee kesytetyksi ja osaksi oman panimon hiivakantaa. Ensi kerralle tulen varmasti opiskelemaan hieman enemmän etukäteen ja harrastmaan jonkinlaista vierteen optimointia villihiivan elinolosuhteiden optimoinnin kannalta. Suosittelen muitakin kokeilemaan tätä, ehkä joskus saadaan oma suomalainen oluthiiva sen klassisen pullahiivan ohelle ;)