Tällä kertaa kalenterista tuli sellainen olut, jonka join sattumalta viime viikolla omasta kellarista. Kyseessä on itävaltalaisen Eggenbergin tekemä Samichlaus Classic, 14-prosenttinen bock-tyyppinen olut.
En kehtaa juoda tuota keskellä viikkoa kun pääsin kotiin myöhään ja aamulla pitää nousta töihin. Saatte siis tyytyä suppeaan muistikuvien varassa tehtävään referaattiin. Kuvan satuin silloin onneksi ottamaan koska tarkoitus oli joka tapauksessa kirjoittaa oluesta juttu tänne :)
Olut oli täysin kirkas, siis suodatettu, ja syvän punainen. Tumma vaahto häviää nopeasti jättämättä mitään lauttoja tai muuta jälkiä. Tuoksussa mahtavaa makeaa luumun, sherryn, viikunan ja karamellin aromia.
Pitkä viipyilevä alkumakeus taittaa lopulta pehmeään jämäkkään katkeroon. Sherry, viinimäisyys ja makeat kuivatut hedelmät jylläävät kielen päällä. Mausta tulee mieleen että tämä muistuttaa omalla tavallaan hieman vaaleaa versiota Pime Ööstä.
Ihmeellisen helppo juotavuus ja matala alkoholin polte kielivät hyvin tehdystä oluesta. Omaan makuun tämä nimenomaan on talviolut sanan varsinaisessa merkityksessä. Täydellinen valinta kun halutaan käpertyä peiton alle tai takan eteen odottamaan kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti