Olutjoulukalenteri - 21. luukku

Tällä kertaa kalenterista löytyi vanha tuttu, 8-bit Brewingin Pacman Porter. Panimolla on tullut muutamaan kertaan eräiden projektien myötä pyörittyä ja tätäkin olutta on maisteltu kerran jos toisenkin.

Lasissa suhteellisen kirkas kokiksenvärinen olut, jonka päälle muodostuu ilmava ja hyvin kestävä vaahto. Tuoksussa paahteisuutta, kahvia, kaakaota ja siirappia. Maku on melkoisen kuiva ja paahteinen, jälkimaku viipyilevän katkera ja tanniininen mutta kuitenkin miedosti.

Hiilihapotus oli tällä kertaa melko reipasta ja se teki kevyestä oluesta vielä kepoisemman. Kokonaisuutena ihan hyvä kevyen luokan portteri ilman mitään erityistä mutta myös ilman mitään häiritsevää. Mainio arki- ja ruokajuoma.

Olutjoulukalenteri - 19. luukku

Tällä kertaa tarjolla on hieman harvemmin nähtyä tyyliä. Tölkin mukaan kyse on Cologne Style Pale Ale, mikä tuo moeleen Kölschin mutta saadakseen käyttää sitä nimeä pitäisi olut valmistaa Kölnin alueella saksassa. Tämä olut on siis Maku Brewingin ja TwoTribesin Dr. Zesto, vahvuudeltaan 4,8%.

Olut kuohuu voimakkaasti ja kaatuu lasiin pääosin valkoisena vaahtona ja kirkkaankeltaisena sekä aavistuksen sameana. Tuoksu on raikkaan sitruksinen heinäisellä ja pihkaisella twistillä. Maku on kuivakka ja jälkimaussa on kevyttä sitruksen happamuutta ja vain vieno katkeron puraisu.

Voimakkaan kuohumisen jäljiltä happoja jäi hieman vähänlaisesti ja suussa olut vaahtoaa edelleen paljon. Jokin tässä saa vaahdon todella kestäväksi ja rakenteeltaan kylpyvaahtomaiseksi. Reipas ylikarbonointi on selkeä virhe mutta se ei tunnu johtuvan infektiosta. Muilta osin tämä on ihan kivasti freesi olut, jonka olisi voinut ihan APA:na myydä.

Olutjoulukalenteri - 18. luukku

Luukun takaa paljastui nyt tölkkiolut. Fat Lizardin Backdrop Porter on pakattu näppärään reissuunkin sopivaan topless caniin, josta lähtee koko yläosa irti mahdollistaen oluen haistelun ilman lasia.

Musta ja vähävaahtoinen olut. Tuoksu on paahteinen kahvin ja kaakaopavun aromeilla. Olut on melkoisen kuiva ja paahteinen maultaan, kahvipavut jylläävät kielen päällä. Hiilihappoja on reilusti ja suutuntuma on hieman laiha. Täysin kelvollinen kevyt ja helppo portteri.

Olutjoulukalenteri - 17. luukku

Seitsemännentoista luukun avautuessa on aattoon jäljellä yksi viikko. Sen kunniaksi luukun takaa paljastuu jouluisen väristä punajuurella tehtyä olutta. Kyseessä on hapanolut, valmistajana on Panimo Hiisi yhteistyössä Ruohonjuuren ja Pien'en kanssa. Vahvuutta löytyy 5,5% ja nimi on Bears, beets & battlestars.

Tämä on hieman punertavan värinen samea olut. Vaahto laskeutuu nopeasti ja jää pieneksi lautaksi oluen päälle. Tuoksu on maitohappoinen ja juureksinen. Maku taas hyvinkin maanläheinen ja multainen.

Hiilihapotus on runsasta ja suutuntuma hyvin kevyt. Melko erityinen kombo ei oikein toimi meinäläisen makuun mutta hauskaa on että tällaisia kokeiluja uskalletaan tehdä.

Olutjoulukalenteri - 16. luukku

Tällä kertaa luukusta löytty vihdoinkin vehnäolutta, joka on yksi meikäläisen lempityyleistä. Kyseessä on Takatalo&Tompurin Kaski Vehnä, vahvuudeltaan 5%. Samean oranssi olut ei kumma kyllä muodosta juuri minkäänlaista vaahtoa päälleen.

Tuoksussa enemmän neilikkaa kuin banaania mutta kielen päällä häivähdys makeaa banaanin vivahdetta kyllä käväisee. Jälkimaussa on vehnikselle epätyypillistä viipyilevää katkeroa. Hiilihapotus on matalahkoa ja suuntuma sen vuoksi hieman ohut.

Olen kokenut haastavaksi löytää oikein hyviä vehnäoluita suomalaisilta pienpanimoilta eikä tämä asiaa muuta. On tämä ihan ok mutta jotain jää silti kaipaamaan.

Olutjoulukalenteri - 15. luukku

Tällä kertaa luukun takaa paljastui pohjahiivaolutta. Hailuodon panimon Dunkkeli on tumma 4,3% lagerolut, jonka etiketti lupaa perinteistä meininkiä. Tummanruskea olut on hieman sameaa ja sen päälle syntyy ruskea hieno vaahto.

Tuoksu on hieman hapahko ja juureksinen, ruisleipäistä maltaisuutte sekä siirappia löytyy myös. Maku on makean maltainen mutta siinä on hieman kotiolutmaista pistävyyttä. Hiilihapotus on reiluhkoa ja suutuntuma miellyttävän runsasta.

Ei tämä nyt ihan iske. Sikunainen ja juureksinen maku viittaa jonkinlaiseen prosessiongelmaan. Suutuntuma sen sijaan on näin miedolle oluelle oikein hyvä.

Olutjoulukalenteri - 14. luukku

Olutjoulukalenterista löytyi taas IPA:a, tällä kertaa Olarin Panimon tekemää MC Taakibörstaa. Tämä on reilusti humaloitu IPA, johon on lisäksi heitetty reippaalla kädellä mangoa ja ananasta, vahvuutta löytyy 5,3%.

Olut kaatuu lasiin NEIPA:n näköisenä täysin sameana oranssina liemenä, vaahtoa ei juurikaan synny. Todella voimakkaan hedelmäinen tuoksu, jossa sitrusta, ananasmehua ja muuta trooppista. Maku on hedelmäinen, kuivahko ja jälkimaultaan tukevan katkeroitu. Matala hiilihappo ja mehumaisen helppo juotavuus. Oikein kiva ja freesi aromipommi.

Olutjoulukalenteri - 13. luukku

Vihdoinkin saadaan luukusta vaihteeksi talvisesonkiin sopivaa olutta. Luukusta paljastui Sonnisaaren Mulkero, joka on appelsiininkuorella ja fenkolilla maustettu 5,5% porter.

Kokiksenvärinen olut on kirkas ja sen päälle ei juuri vaahtoa synny. Tuoksu on paahteinen, siitä aiatii kaakaota, kahvia ja mietoa savua. Myöhemmin esille nousee myös hedelmäisiä ja mausteisia vivahteita.

Maku on makeahko, kevyen paahteinen ja jälkimaussa jyllää miellyttävä lakritsinen suolaisuus. Suutuntuma on kevyehkö ja hiilihapotus pehmeän kermainen. Tämä on mainiosti onnistunut maustettu olut mukavan monimuotoisella makumaailmalla.

Olutjoulukalenteri - 12. luukku

Kalenterin puoleenväliin päästessämme paljastuu kalenterista Maistilan Optimisti, joka on jenkkittylinen 5,4% pale ale. Olut kaatuu lasiin oranssina ja melko sameana, vaahtoa ei juurikaan synny.

 Miedohkossa tuoksussa on raikasta sitruksista humalaa ja aavistus karamellia. Maku on alkuun makeahko mutta tymäkkä humalakatkero leikkaa sitä mukavasti. Jälkimaku on kevyen katkera ja viipyilevä. Suutuntuma on kevyt ja helposti juotava, hiilihapotus sopivan eläväistä.

Ihan hyvä pale ale, jossaerityisen positiivisena puolena on reilun mehukas ja hedelmäinen tuoksu mutta hyvin vähän havuisuutta tai pihkaa. Tämä oli tähän asti kalenterin paras humalavetoinen olut.

Olutjoulukalenteri - 11. luukku

Kalenterista löytyy jälleen hapanolut. Nyt on vuorossa tutun panimon tuotos eli Lvl Elevenin Panda Sour. Pirteän värinen pinkki etiketti ja mököttävä panda lupaavat granaattiomenaa ja 4,2%.

Samea ja rusehtavan oranssi olut, johon ei juuri vaahtoa muodostu. Tuoksussa maitohappoa, hedelmää ja hiivaisuutta. Maku on hyvin miedosti hapan ja sitä säestää mielenkiintoinen paahteisen oloinen fiilis. Tyttöystävä kommentoi jopa kermaiseksi.

Hiilihapotus on minimaalisella tasolla ja suutuntuma hyvin ohut ja vetinen. Tämä ei valitettavasti osunut omaan makuun. Makumaailma on sekavahko ja olut vetelää. Sentään happamuus oli kohtuullisella tasolla.

Olutjoulukalenteri - 10. luukku

Tällä kertaa kalenterista saatiin Vallilan Panimon Orion Hemp Ale. Tämä on ilmeisesti kuituhamppua sisältävä pale ale, jonka vahvuus on taasen 5,5%. Punertava olut on hieman sameaa ja pälle muodostuva vaahtokukka asettuu nopeasti.

Tuoksu on aika epämiellyttävä, imelän makea ja vahvasti ruohoinen. Maussa on melko voimakas katkero ja karvaus, jonka perään suuhun jää imelähkö jälkimaku ja öljyinen kalvo. 

Reipas hiilihapotus ja keskitäyteläinen runko. Ihan hyvä että joku näitäkin kehittelee mutta en kyllä voi sanoa tästä pitäväni mutta se johtunee enemmän hampun aromeista kuin oluen teknisestä laadusta.

Olutjoulukalenteri - 9. luukku

Olutjoulukalenteria raotetaan taas vähän jälkijunassa ja tarjolle tulee ahvenanmaalaista Open Water Breweryn APA:a. Vaalea reippaasti humaloitu olut on vahvuudeltaan 4,5%.

Olut kaatuu lasiin oppikirjamaisen kauniina. Sameahko oranssi olut saa päälleen ison, ilmavan ja hyvin kestävän valkoisen vaahtokruunun.

Tuoksu on hieman tunkkainen ja siinä on sitrushedelmiä ja männynneulasia. Maku on suht kuiva ja jälkimaku jää humalaisen katkeraksi. Hiilihappoja on reippaanlaisesti minä sopii tämäntyyliselle oluelle mutta suutuntuma jää harmillisen ohueksi.

Tämä voisi olla ihan erinomainen APA mutta humalan aromit on vähän lässähtäneet ja makeutta olisi voinut olla hieman enemmän.

Olutjoulukalenteri - 8. luukku

Nämä vähän jää jälkeen. Kahdeksas luukku paljastaa sisältään Nilkko Brewingin Korran, joka on tyyliltään black IPA ja vahvuutta löytyy 5,5%.

Kokiksen värinen olut ruskealla vaahdolla. Tuoksu on mieto ja sen makeuden lisäksi sävyjä siitä on vaikea löytää. Hitunen humalaa ja aavistus maltaisuudesta. Maku on kuivakan paahteinen miedolla katkrolla jälkimaussa.

Matal hiilihapotus ja suorastaan vetinen suutuntuma. Tästä ei kyllä saanut oikein mitään otetta. Tyylille ominainen humalointi puuttuu ja maltaatkaan eivät oikein nouse esille.

Olutjoulukalenteri - 7. luukku

Heti edellisen perään kaivetaan esiin tänään kalenterista tullut olut. Tämä Etko Brewingin Grasshopper sattaa olla ensimmäinen olut jota kyseiseltä panimolta maistan. Kaffirlimen lehdillä ja Citralla maustettu 5,5% pale ale enteilee trooppista menoa.

Aavistuksen samea tumman oranssi olut muodostaa päälleen nätin valkoisen vaahdon. Tuoksusssa nenään iskee heti voimakas ja melkein esanssinen limen ja sitrushedelmien kimara, joka tuo mieleen tiskiaineen.

Maku ei onneksi ole ihan niin överi vaan suorastaan miellyttävän selkeä. Alkuun aavistus maltaista makeutta sitruksisella säestyksellä, joka päätty jämäkkän puhtaaseen katkeraan jälkimakuun. Suutuntuma on kevyt ja raikas, hiilihapotus keskikastia.

Tämä on tuoksusta iskeneen ensijärkytyksen jälkeen ihan hyvä. Kaffirlimen lehteä on ehkä käytetty vähän turhan ronskisti, joka ilmenee överinä tuoksuna mutta muuten pohjalla on ihan kelvollinen pale ale, josta pienellä säädöllä saisi mainion terassioluen.

Olutjoulukalenteri - kuudes luukku

Tällä kertaa olutjoulukalenterin tuotos tulee pohjanmaalta, nyt on kyseessä myös kerrankin sesonkiin istuva olut. Tämä olut on Jacobstads Pohjanmaa Smooth Winter Ale, joka on etiketin mukaan Pedersöre Hantversbryggerin valmistama ja vahvuudeltaan 5,2%.

Olut on ruskean värinen ja samea, päälle muodostuu kohtalaisesti kestävä vaahto. Tuoksu on hennon maltainen ja siinä on takavuosilta minulle tuttua kotiolutmaista pistävyyttä. Maku on maltainen ja makeahko mutta siinäkin pistävyys nostaa päätänsä. Jälkimaku on viipyilevän katkera.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja juotavuudeltaan tämä on hyvä. Hiilihappoja ei ole kovin paljoa mutta riittävästi. Tämä ei omaan makuun oikein istu. Kotiolutmainen sikunaisuus on se minä minulla mieleen tulee ja tätä voisi luonnehtia virhemauksi.

Olutjoulukalenteri - viides luukku

Tällä kertaa luukusta paljastui kaksi oluttölkkiä pinottuna päällekkäin, tällä korvataan eilinen kuiva päivä. Molemmat oluet ovat Coolhead Brewingin tekeleitä ja hapanoluita.

Ensimmäisenä avataan Lumberjack Juice, joka on vahvuudeltaan 5,5% ja maustettu kuusenkerkällä, katajalla ja Nelson Sauvin-humalalla. Tuoksu on raikas, sitruksinen ja havuinen maitohappoisella imelyydellä säestettynä.

Maku on hapan mutta ei mitenkään överisti. Jälkimaussa on jonkin verran katajaista katkeroa ja suuhun jää kirpeän oluen jäljiltä kalvo. Suutuntuma on kevyt ja hiilihapotus reilu. Ihan kelvollinen kevyt ja helppo kesäolut.

Seuraavaksi siirryttiin niin sanotusti jälkiruokaan. Vuorossa on Coolheadin Raznilla, joka on vadelmilla, vaniljalla ja laktoosilla maustettu hapanolut, vahvuudeltaan sekin on 5,5%.

Olut on samea ja punainen, sen päälle muodostuu valtava pinkki vaahtokukka, joka asettuu hitaasti. Tuoksu on voimakas ja siknä jyllää vadelma, hyvällä tahdolla voi havaita hitusen vaniljaa.

Maku on myös tuhtia vadelmaa ja siinä on maitohapon tuomaa kohtalaista happamuutta. Suutuntumaa voisi kutsua paksuksi ja smoothiemaiseksi, tässä varmasti auttaa sosemuodossa lisätyt vadelmat. Hiilihappojakin on kohtalaisen paljon mutta juoman paksuuden vuoksi se ei ole häiritsevän voimakasta.

Tämä on mainio olut. Tuoksu ja maku ovat luonnollisen vadelmaiset, suutuntuma miellyttävä ja juotavuus erinomainen. Hienoa!

Olutjoulukalenteri - neljäs luukku

Neljännestä luukusta ei löytynyt olutta ollenkaan. Sieltä löytyi lasi, Pien-tekstillä varustettu rumahko peruslasi vajaalla kolmen desin tilavuudella. Aikamoinen pettymys, en todellakaan kaipaisi paritonta lasia enkä kyllä useampaakaan tällaista.

Tällaisten kylkiäisten antaminen tuottaa vain turhaa jätettä ja energianhukkaa, minkä pitäisi myös Pien'in kaltaisen mestan tiedostaa.

Olutjoulukalenterin kolmas luukku

Olutjoulukalenterin kolmannesta luukusta tupsahtaa maanantain kunniaksi brittityylistä arkeen sopivaa juomaa. Kyseessä on raumalaisen Linden Breweryn Bittersweet, joka on 5,3-prosenttinen brittityylinen bitter. Tämä tyyli on näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta vaikea tehdä hyvin, joten toivotaan parasta.

Olut on lasissa aavistuksen sameahko, tumman kuparinen ja päälle muodostuu nopeasti lässähtävä ilmava vaahto. Tuoksu on täyteläinen, makean karamellinen ja paahteinen. Kevyt hiivan esterisyys säestää maltaisia aromeja mukavasti.

Maku on alkuun maltaisen makea karamellisellä twistillä, joka päättyy napakkaan ja puhtaaseen humalan puraisuun. Tasapaino makean ja katkeron välillä on hyvä ja maku kaikkiaan miellyttävä. Hiilihapotus on kevyt ja pienikuplainen, suutuntuma keskitäyteläinen ja helposti juotava.

Tämä on varmaan onnistunein maistamani suomalaisen panimon tekemä bitteri. Juotavuus, tuoksu ja maut ovat kohdallaan eikä tämä tunnu liian makealta ja siirappiselta kuten jotkut britit välillä tekevät. Tämän voisin mielelläni ottaa vaikka lähibaarin hanaan.

Olutjoulukalenterin toinen luukku

Tänään on kuunneltu kakkosluukkuvitsejä ja tutkittu myös mitä kalenterista löytyy. Kakkosesta pulpahti Mallasseppien Karaistu, joka on hieman erikoisempaa tyyliä eli tart IPA:a. Se on kattilahapatettu, jenkkihumaloitu ja rungoltaan kevyt janonsammuttaja.

Lasissa tämä on kirkas kunhan malttaa jättää suht reippaat sakat pulloon, vaahtoa ei juurikaan synny. Tuoksu on kevyenn hapan ja siinä on miedon trooppista humalaa sekä hieman hämmentävästi pistävää kissan hiekkalaatikkoa muistuttavaa hajua.

Makun on mieto ja kevyen hapan, jälkimaussa on kevyt humalan puraisu. Hiilihapotus on kevyt, melkeinpä lattean puolelle menevä. Suutuntuma on kevyt, raikas ja helppo. Kokonaisuutena ihan ok. Helposti juotava miellyttävän kevyesti hapatettu olut, jonka aromimaailma jää liian yksipuoliseksi ja melkeinpä tylsäksi. Lisäksi tuo kissanpissamainen aromi vähän tökkii.

2018: Olutjoulukalenterin ensimmäinen luukku

Heippa taas! Parin vuoden saatavuusongelmien aiheuttaman paussin jälkeen palaan taas olutjoulukalentereiden pariin. Tänä vuonna hommasimme kauniimman puoliskon kanssa kimpassa Pien-olutkaupan olutjoulukalenterin.

Ensimmäisestä luukusta paljastui NEIPA, tarkemmin sanottuna Stadin Panimon ja kiinalaisen Master Gaon kollaboraationa tehty sellainen. Olut kaatuu lasiin suhteellisen kirkkaana mikä ei ihan tyyliä vastaa ja vaahto asettuu äkkiä. Tuoksu on trooppisen makea ja hedelmäinen, litsiä, greippiä, passionhedelmää ja mangoa.

Maku on kuivahko ja hitaasti kehittyvä jälkimaku on viipyilevän katkera. Tasapaino on hyvä ja juotavuus erinomainen. Hedelmäiset aromit ja helppo juotavuus tekevät tästä melkein mehumaisen janonsammuttajan, jota pysähtyy välillä kernaasti haiatelemaan. Harmi että tätä tehtiin vain kerran, kyseisen oluen olisin voinut toistekin juoda ja se avaa olutjoulukalenterin hyvään juoksevaan lähtöön.