Sikariarvio: Davidoff Escurio Petit Robusto

Näitä sikariarvosteluja on ollut tarkoitus ruveta tekemään mutta aina päädyn vain tekemään lyhyen kuvailun sikarifoorumille. Nyt pyrin parantamaan tapojani ja rustailen tästä pienen kuvailun. Sikarin on tyttöystävä tuonut tallinnanlaivalta viime talvella, jonka jälkeen se on majaillut humidorissani. Sikari poltetaan mökkiterassilla lämpimässä auringonpaisteessa Pielisen rannalla ja juomana on aluksi kahvi, sitten olut.

Sikari on kooltaan erikoinen petit robusto, hauska pieni nysä. Melko jämäkkä konstruktio ei paljasta sormin havaittavaa epätasaisuutta. Tumman värinen päällyslehti on moitteettoman siisti. Kylmävedossa on todella voimakasta suklaata ja tummaa kahvipapua sekä seetriä ja heinää. Heti alussa voi havaita vedon olevan todella kevyt ja savunmuodostuksen riittoisaa.

Maku on melkko tiukka, mausteisuutta ja lämpöäkin riittää.  Todella voimakasta musta- ja valkopippuria piisaa yltäkylläisesti ja sen ohella saa ajoittain kevyitä espresson ja kanelin vivahteita. Ensimmäisen kolmanneksen kohdilla mausteisuus pehmenee hieman ja makuun nousee enemmän makeutta ja ripaus kaakaota. Koko ajan tämä on todella voimakkaan ja ehkä vähän karkean makuinen.

Palaa viivasuoraan alusta loppuun ja tuottaa hyvin kestävää nättiä vaaleanväristä tuhkaa. Vähän puolivälin jälkeen tuhka putoaa yllättäen ja mätkähtää äänekkään tussahduksen säestämänä terassilaudoille.  

Tämä oli todella voimakas ja mausteinen sikari, joka todennäköisesti kaipaa pitkää kypsytystä. Nikotiinia on melkoisen paljon ja suuremman kokoluokan kanssa joutuisin varmaan vähän hidastelemaan. Tämän yksilön perusteella en ostaisi näitä uudestaan kun tämä pienin kokokin oli lähemmäs kympin hintainen. Jos kuitenkin haluaa vähän nopeamman todella tymäkän sikarin ruoan päälle niin voihan tällaisen suositella ainakin kokeiltavaksi. Poltettavaa tästä riitti koosta huolimatta noin 40 minuuttia.

Vanhan Cohiban Dissektio

Hieman kolhiintunut Cohiba

Minulle ajautui eräiden humidorikauppojen yhteydessä humidoriin kuuluneet kuivahtaneet sikarit. Sikareita oli useaa eri sorttia reilut parikymmentä kappaletta. Pistin sikarit alkuvuonna muovipussissa humidoriin ja unohdin sinne. Kolme-neljä kuukautta myöhemmin poistin pussin ja annoin sikareiden olla humidorissa sellaisenaan. Tuloksena oli iso kasa elvytettyjä polttokelpoisia sikareita, joiden maku oli arvoitus.

Neljässä kappaleessa vyö kertoi niiden olevan Cohiba-merkkisiä ja melkoisen vanhoja. Aluksi tämä teksti kertoi feikkien tunnistamisesta mutta saatuani paremmin asiaa tuntevilta vähän vinkkejä, vaikuttaa siltä että nämä voivat olla aitoja mutta vanhoja, noin 1993-2000 tienoilta.

 

Lähikuva vyöstä

Vyö avattuna

Siirrytään sen kummempia selittelemättä itse avaukseen. Päällimmäinen käärinlehti rullautuu helposti pois heti kun sauman sai kaivettua esiin suljetun pään alta. Ohut suikale liukuu helposti pois sikarin päältä ja paljastaaa altaan ihan kokonaisia binder-lehtiä.

Kun kuoritaan lisää lehtiä, paljastuu iloinen yllätys: tämä sikari on kääritty täysin kokonaisista lehdistä eli se on niin sanottu "long filler" ja ilmeisesti käsityötä. Ihan keskeltä löytyy reilusti tummempaa lehteä eli jonkinlaista sekoitustakin on vissiin haettu.

Koko sikari vaikutti ihan asialliselta vaikka olikin päässyt kuivumaan korpuksi jossain vaiheessa. Ainoana asian pisti silmään ronskimman kokoinen suoni, jossa vaikutti olevan jonkinlaista vaaleaa jauhetta. Voi olla sekin ihan normaalia. Päätin sitten kokeilla vielä minkälaista tupakkaa tämä on leikkaamalla suikaleita ja polttamalla niitä maissipiipussa. Todella kuumaa ja polttavaa savua, makuakin oli ronskisti, joten ehkä näistä ei kuivatessa ihan kaikki aromit kaikonneet. Uskallan kyllä koepolttaa yhden kokonaisenkin vastaavan mitä minulla vielä humidorissa on.

Käärinlehti poistettuna

Binderit poistettu

Koko sikari purettuna

Isompi suoni

Testipoltto maissarilla

Olutpaikat: Bierhaus Munchen

Aika usein tulee käytyä olutmestoissa ja tällä kertaa poikkesin suht uuteen paikkaan, joten ajattelin tehdä siitä pikaisen jutun. Hämmentävästi Bierhaus Munchen -niminen saksalaistyylinen olutpaikka avasi Helsingin rautatieaseman kupeeseen noin kuukausi sitten. Malmilla sijaitseva Bierhaus kerää tehokkaasti google-hakuja, joten tiedon hakeminen paikasta voi olla hieman haastavaa.

Paikka on melko valoisa ja avara, kokoon nähden asiakaspaikkoja on kohtalaisesti. Tarjolla on monia kymmeniä eri pullo-oluita, jotka vaihtuvat vähän väliä. Tarjolla on myös olutta hanoista, toistakymmentä eri laatua.

Hanat ovat komeasti rivissä ja hyvin merkittyjä. Nolottavan pitkän aikaa tiirailtuani huomasin että hinnat ovat erinomaisen hyvin laitettu esille hanojen alapuolelle.

Hintataso on keskustan hintoihin nähden kohdallaan. Halvin hanalager maksaa reilu 6 euroa ja perusvehnät ja normikamat 7-8 euroa, erikoisemmat vajaan kympin. Huomatkaa että hinnat koskevat 0.5 litran annoksia, eikä olutpaikoissa melko yleisiä 0.4l kokoja. Hanajuomia saa myös puolikkaina annoksina.

Valikoima on hanojen puolesta vähän turvallinen. Pilsiä, vehnää ja perusbrittiä löytyy useita sortteja, seassa Rodenbach ja muutama erikoisempi IPA. Jos vielä erikoisempaa haluaa niin pulloista tosiaan löytyy valinnanvaraa reilusti.

Paikkahan on rempattu vastikään ja tuoreen sahanpurun
tuoksun aistii vielä. Tämä on mahdollistanut myös sen että jokaiselle pöydälle on asennettu puhelimen latausta varten pistoke tai USB-liitin, mistä voin antaa erityiskiitokset. Seinät on myös tehokkaasti vuorattu uusilla kaarevilla taulutelkkareilla, joten urheilun seuraaminen sujuu rattoisasti.

Tämä oli näin ensituntumalla ihan lupaava paikka. Porukkaa oli aika vähän ja taustalla pyörii hyvää rokkimusaa maltillisella äänitasolla. Sijainti on hyvä, aivan junaratojen vieressä. Pitänee käydä katsastamassa meininki vielä viikonloppuiltanakin niin nähdään onko tämä paikka pidemmälle illanvietolle vai pikaiselle tuopille junaa odotettaessa.

Olutarvio: Bibibir Witaly Witbier

Hyvää vuoden alkua vaan kaikille. Nyt kun joulusta ja vuodenvaihteesta on toivuttu, voidaan taas maistella muutama olut. En aluksi aikonut tästä kirjoitella vaan tehdä vaan normaalin ratebeer-taltioinnin. Tästä oluesta ei kuitenkaan äkkiseltään löytynyt ratebeer-merkintää eikä paljoa muutakaan tietoa niin päätin merkata sen tänne.

Kyseessä on italialaisen pienpanimon tekemä 4.4% witbier. Etiketin mukaan valmistaja on tarkalleen lueteltuna Bibibí sas Via Beccaria Casemolino Castellalto TE Italia.

Olut on lasissa hyvin vaalea, jonkin verran samea ja kupliva. Päälle muodostuu valtava erittäin hyvin kestävä valkoinen vaahto, jota voisi lusikalla syödä.

Tuoksu on mieto ja siinä jyllää korianteri ja valko- sekä mustapippuri. Melko mukava ja freesi tuoksu, jonka lopulla on myös raikasta limeä.

Maussa on aluksi hieman katkeroa mutta pian kielen peittää todella kuiva suutuntuma. Jälkimaussa on mietoa mausteista, valkopippurista katkeroa ja todellakin roimaasti kuiva tuntuma.

Voimakas hiilihapotus pienillä kuplilla. Suutuntuma on hyvin kevyt olematta kuitenkaan vetinen, oikein hyvä!

Tämä oli mukava yllätys. Ilmeisen tuntematon italialainen pienpanimo onnistui tekemään erinomaisen witbierin. Ei maailman monimutkaisin tai sykähdyttävin, mutta täydellisen tasapainoinen, kevyt ja raikas. Hieman monimuotoisuutta löytyy sitten mausteisissa ja sitruksisissa aromeissakin.

Olutjoulukalenteri - 24. luukku

Noniin, oikein hyvää alkavaa vuotta kaikille. Tässä ehti kaikenlaista tapahtua niin tuli pieni viive mutta nyt viedään kalenteri päätökseen ja siirrytään uusiin aiheisiin. Tämä viimeinen olut on italialaisen Birra Del Borgon panema 25 Dedici. Kyseessä on tummahko 8-prosenttinen belgityylinen ale.

Olut kaatuu lasiin tummanruskeana ja siinä kelluu muutamia hippusia mutta ei selkeää hiivasakkaa. Pieni vaaleanruskea vaahto hupenee äkkiä. Tuoksu on kuivahedelmäinen, maustekakkuinen ja hieman karamellinen. Myös jonkinlaista raikasta sitrusta on havaittavissa.

Maku on hieman yllättävä. Alussa on melko mietoa makeutta, jonka leikkaa heti voimakas pistävä mausteisuus. Tätä seuraa kirpeä voimakas appelsiinkuori, jossa on mukana myös sitä karvasta valkoista osaa. Tämä karvaus jää voimakkaana pitkäksi aikaa kielelle.

Hiilihapotus on keskivoimakasta ja hyvin pienikuplaista. Suutuntuma on miellyttävän kevyt näin vahvaksi olueksi mutta alkoholi puskee läpi reippaana lämmöntunteena. Omaan makuun ei mikään maailman paras olut. Maustetuissa oluissa maustetta tulee käyttää juuri sen verran että sen huomaa mutta ei välttämättä heti tunnista. Jos mausteen tunnistaa heti, on sitä liikaa ja niin tässä on päässyt käymään.

Noin yleisesti tämä olutjoulukalenteri on ollut oikein mukava. Näin pääsee hyvin kohtuullisin kustannuksin tutustumaan laajaan kirjoon erilaisia oluita eri panimoilta ja pääsee myös haastamaan itseään kokeilemalla niitä oluita joita ei välttämättä itse ostaisi.

Oluttyylejä oli paljon, joskin painotus oli nyt aika vahvoissa oluissa, joita ei välttämättä päivittäin viitsisi juoda. Tulen kuitenkin varmasti hankkimaan tämän tai jonkun muun kalenterin myös ensi vuonna mikäli se suinkin vain on mahdollista. Tai sitten teen itse jos ei posti enää kuljeta euroopan kaupoista ;)